Koulu-uupumus varjostaa yhä useamman lapsen ja nuoren arkea

Teksti Heli Selin
Viimeisten seitsemän vuoden aikana lasten ja nuorten väsymys on kasvanut merkittävästi. Koulu-uupumuksen merkkejä ovat uupumusasteinen väsymys, kyyninen suhtautuminen kouluun sekä riittämättömyyden tunteet. Uupunut lapsi tai nuori tarvitsee tukea aikuisilta sekä koulussa että kotona.

”Ei mene päivääkään, etteikö jaksamisen ja uupumuksen kysymykset olisi käsittelyssä vastaanotollani”, kertoo kognitiivinen psykoterapeutti Mira Talala, joka tapaa työssään Kelan kuntoutuspsykoterapiassa lukiolaisia ja ammattikoululaisia.

Joka toinen vuosi toteutettavan Kouluterveyskyselyn tulokset osoittavat, että koulu-uupumus on lisääntynyt voimakkaasti. 2023 tehdystä kyselystä ilmenee, että kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista joka viides kärsii koulu-uupumuksesta, tytöistä lähes joka kolmas. Neljäs- ja viidesluokkalaisista koulu-uupumusta kokee reilut 15 prosenttia.

Lepoa ja sopivasti tekemistä
Tärkeintä koulu-uupumuksen hoidossa on Talalan mukaan huolehtia riittävästä yöunesta, joka turvaa mielen hyvinvointia. Unen tarve on yksilöllistä, mutta keskimäärin alakoululaisten tulisi nukkua kymmenisen ja yläkouluikäisten kahdeksan tuntia yössä. Lisäksi elämässä tulisi olla koulua tasapainottavia asioita, kuten harrastuksia ja hyviä ystäviä, jotka vahvistavat psyykkistä resilienssiä.

Talala kertoo, että samoin kuin aikuisten työuupumuksessa, myös lasten ja nuorten kohdalla tulee työmäärää vähentää: karsitaan tehtäviä sekä kokeita ja lyhennetään koulupäivää, jotta vaatimustaso vastaisi toimintakyvyn tasoa. Uupuneen itsetuntoa ja mielialaa täytyy tukea. Tavoitteena on, että lapsi pystyisi tarttumaan sen tasoisiin tehtäviin, joista syntyy onnistumisen kokemuksia.

Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen tukea
Uupumista voidaan ehkäistä rajaamalla lapsen tai nuoren tekemisen määrää ja laatua. Jos lapsella kuluu läksyihin yli tunti päivässä kannattaa Talalan mukaan pysähtyä kysymään, ovatko läksyt liian vaikeita vai ovatko omat vaatimukset liian korkealla. Vanhempi voi lapsen kanssa yhdessä sopia, mikä on riittävän hyvää ja mikä on realistista saavuttaa.